vuoroveto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kilpaurheilussa kilpailun johdossa vuorotteleminen
- Kaksikon vuoroveto oli liikaa muille ja eroa kertyi useita minuutteja isoon pääjoukkoon.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋuo̯roˌʋet̪o/
- tavutus: vuo‧ro‧ve‧to
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vuoroveto | vuorovedot |
genetiivi | vuorovedon | vuorovetojen |
partitiivi | vuorovetoa | vuorovetoja |
akkusatiivi | vuoroveto; vuorovedon |
vuorovedot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vuorovedossa | vuorovedoissa |
elatiivi | vuorovedosta | vuorovedoista |
illatiivi | vuorovetoon | vuorovetoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vuorovedolla | vuorovedoilla |
ablatiivi | vuorovedolta | vuorovedoilta |
allatiivi | vuorovedolle | vuorovedoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vuorovetona | vuorovetoina |
translatiivi | vuorovedoksi | vuorovedoiksi |
abessiivi | vuorovedotta | vuorovedoitta |
instruktiivi | – | vuorovedoin |
komitatiivi | – | vuorovetoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | vuorovedo- | |
vahva vartalo | vuoroveto- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- vuoroveto Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F