Katso myös: wogen, Wogen

wögen

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä wiegen (’olla jonkin painoinen; punnita’)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä wiegen (’olla jonkin painoinen; punnita’)

wögen

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä wägen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä wägen