webte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä weben (’kutoa’)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä weben (’kutoa’)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä weben (’kutoa’)
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä weben (’kutoa’)