webten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä weben (’kutoa’)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä weben (’kutoa’)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä weben (’kutoa’)
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä weben (’kutoa’)