wiederholt

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
  4. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä wiederholen (’toistaa’)

wiederholt

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holt wieder)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holt wieder)