Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

wiederholtest

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)

Verbi muokkaa

wiederholtest

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holtest wieder)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holtest wieder)