Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yhtenäisyys (40)

  1. se, että on yhtenäinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈyht̪eˌnæi̯syːs/
  • tavutus: yh‧te‧näi‧syys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhtenäisyys yhtenäisyydet
genetiivi yhtenäisyyden yhtenäisyyksien
partitiivi yhtenäisyyttä yhtenäisyyksiä
akkusatiivi yhtenäisyys;
yhtenäisyyden
yhtenäisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi yhtenäisyydessä yhtenäisyyksissä
elatiivi yhtenäisyydestä yhtenäisyyksistä
illatiivi yhtenäisyyteen yhtenäisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhtenäisyydellä yhtenäisyyksillä
ablatiivi yhtenäisyydeltä yhtenäisyyksiltä
allatiivi yhtenäisyydelle yhtenäisyyksille
muut sijamuodot
essiivi yhtenäisyytenä yhtenäisyyksinä
translatiivi yhtenäisyydeksi yhtenäisyyksiksi
abessiivi yhtenäisyydettä yhtenäisyyksittä
instruktiivi yhtenäisyyksin
komitatiivi yhtenäisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yhtenäisyyde-
vahva vartalo yhtenäisyyte-
konsonantti-
vartalo
yhtenäisyyt-

Etymologia muokkaa

sanan yhtenäinen vartalosta yhtenäis- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa