yleisö

Suomi

Substantiivi

yleisö (2)

1. ihmiset, jotka katsovat jotakin tapahtumaa; laajat piirit; väki, ihmiset yleensä

   lukeva yleisö

2. pankin näkökulmasta yhteiskunnan toimijat muita pankkeja lukuun ottamatta

   lainat yleisölle

   talletukset yleisöltä

Ääntäminen

• IPA: /ˈylei̯sø/
• tavutus: y‧lei‧sö

Etymologia

Sana on sepitetty johdos adjektiivista yleinen. Sanan otti ensimmäisenä käyttöön Volmari Kilpinen vuonna 1845.

Käännökset

1. ihmiset, jotka katsovat jotakin tapahtumaa

englanti: public, audience espanja: público hollanti: publiek n. portugali: público ranska: public m., audience f.

saksa: Publikum n. tšekki: veřejnost f. ukraina: загал m., публіка f. venäjä: публика

Liittyvät sanat

• suuri yleisö
• katsoa, katsella, seurata
• taputtaa, taputus, suosionosoitus
• lippu, pääsylippu, lipunmyynti
• katsomo

Yhdyssanat

• elokuvayleisö, ensi-iltayleisö, juhlayleisö, käräjäyleisö, katuyleisö, konserttiyleisö, kotiyleisö, ravintolayleisö, stadionyleisö, studioyleisö, teatteriyleisö, yleisöäänestys, yleisöennätys, yleisöesiintyminen, yleisöesitys, yleisökato, yleisökilpailu, yleisökirje, yleisökirjoitus, yleisökysymys, yleisölaji, yleisölehteri, yleisölennätys, yleisöluistelu, yleisömäärä, yleisömassa, yleisömenestys, yleisömuuri, yleisönosasto, yleisönosastokirjoitus, yleisönpalvelu, yleisöpuhelin, yleisötapahtuma, yleisötilaisuus, yleisövihje, yleisövirta

Aiheesta muualla

• yleisö Kielitoimiston sanakirjassa
• yleisö Tieteen termipankissa