SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

yleisö (2)[1]

  1. ihmiset, jotka katsovat jotakin tapahtumaa
  2. pankin näkökulmasta yhteiskunnan toimijat muita pankkeja lukuun ottamatta
    lainat yleisölle
    talletukset yleisöltä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈylei̯sø/
  • tavutus: y‧lei‧sö

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yleisö yleisöt
genetiivi yleisön yleisöjen
yleisöiden
yleisöitten
partitiivi yleisöä yleisöitä
yleisöjä
akkusatiivi yleisö;
yleisön
yleisöt
sisäpaikallissijat
inessiivi yleisössä yleisöissä
elatiivi yleisöstä yleisöistä
illatiivi yleisöön yleisöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi yleisöllä yleisöillä
ablatiivi yleisöltä yleisöiltä
allatiivi yleisölle yleisöille
muut sijamuodot
essiivi yleisönä yleisöinä
translatiivi yleisöksi yleisöiksi
abessiivi yleisöttä yleisöittä
instruktiivi yleisöin
komitatiivi yleisöine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Sana on sepitetty johdos adjektiivista yleinen. Sanan otti ensimmäisenä käyttöön Volmari Kilpinen vuonna 1845.[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1529. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.