Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

yleistävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä yleistää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yleistävä yleistävät
genetiivi yleistävän yleistävien
(yleistäväin)
partitiivi yleistävää yleistäviä
akkusatiivi yleistävä; yleistävän yleistävät
sisäpaikallissijat
inessiivi yleistävässä yleistävissä
elatiivi yleistävästä yleistävistä
illatiivi yleistävään yleistäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi yleistävällä yleistävillä
ablatiivi yleistävältä yleistäviltä
allatiivi yleistävälle yleistäville
muut sijamuodot
essiivi yleistävänä yleistävinä
translatiivi yleistäväksi yleistäviksi
abessiivi yleistävättä yleistävittä
instruktiivi yleistävin
komitatiivi yleistävine