ylin

Suomi

Adjektiivi

ylin (36) (superlatiivinen, ei positiivimuotoa; komparatiivi ylempi)

1. (sijainnista) korkeimmalla oleva, ylimmäinen (vastakohta alin)

   ylin kerros

2. Määritelmä puuttuu.

   Ennen pitkää heistä tuli ylimmät ystävykset.

Ääntäminen

• IPA: /ˈylin/
• tavutus: y‧lin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ylin	ylimmät
genetiivi	ylimmän	ylimpien ylinten (ylimpäin)
partitiivi	ylintä	ylimpiä
akkusatiivi	ylin; ylimmän	ylimmät
sisäpaikallissijat
inessiivi	ylimmässä	ylimmissä
elatiivi	ylimmästä	ylimmistä
illatiivi	ylimpään	ylimpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ylimmällä	ylimmillä
ablatiivi	ylimmältä	ylimmiltä
allatiivi	ylimmälle	ylimmille
muut sijamuodot
essiivi	ylimpänä (ylinnä)	ylimpinä
translatiivi	ylimmäksi	ylimmiksi
abessiivi	ylimmättä	ylimmittä
instruktiivi	–	ylimmin
komitatiivi	–	ylimpine

Liittyvät sanat

• ylimmäinen
• ylinnä

Aiheesta muualla

• ylin Kielitoimiston sanakirjassa