SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

ylin (36) (superlatiivinen, ei positiivimuotoa; komparatiivi ylempi)

  1. (sijainnista) korkeimmalla oleva, ylimmäinen (vastakohta alin)
    ylin kerros

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈylin/
  • tavutus: y‧lin

TaivutusMuokkaa

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ylin ylimmät
genetiivi ylimmän ylimpien
ylinten
(ylimpäin)
partitiivi ylintä ylimpiä
akkusatiivi ylin; ylimmän ylimmät
sisäpaikallissijat
inessiivi ylimmässä ylimmissä
elatiivi ylimmästä ylimmistä
illatiivi ylimpään ylimpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ylimmällä ylimmillä
ablatiivi ylimmältä ylimmiltä
allatiivi ylimmälle ylimmille
muut sijamuodot
essiivi ylimpänä
(ylinnä)
ylimpinä
translatiivi ylimmäksi ylimmiksi
abessiivi ylimmättä ylimmittä
instruktiivi ylimmin
komitatiivi ylimpine

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ylin Kielitoimiston sanakirjassa