ylkä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (vanhentunut) nuorukainen
- sulhanen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈylkæ/
- tavutus: yl‧kä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ylkä | yljät |
genetiivi | yljän | ylkien (ylkäin) |
partitiivi | ylkää | ylkiä |
akkusatiivi | ylkä; yljän |
yljät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yljässä | yljissä |
elatiivi | yljästä | yljistä |
illatiivi | ylkään | ylkiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yljällä | yljillä |
ablatiivi | yljältä | yljiltä |
allatiivi | yljälle | yljille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ylkänä | ylkinä |
translatiivi | yljäksi | yljiksi |
abessiivi | yljättä | yljittä |
instruktiivi | – | yljin |
komitatiivi | – | ylkine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | yljä- | |
vahva vartalo | ylkä- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Sulhasen nimitys ylkä on ikivanhan yrkä-sanan (poika, mies) variantti, jolla on vastineet etäsukukielissä.[1] Esiintynyt kirjakielessä 1540-luvun käsikirjoituksissa ja 1544 ilmestyneessä Mikael Agricolan Rucouskiriassa.[2]
Käännökset muokkaa
2. sulhanen
Ks. sulhanen |
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- ylkä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1533–1534. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 315. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.