SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

yrtti (5-C)[1]

  1. ruohomainen maustevihannes
  2. (slangia) marihuana, eräs kannabiksen muoto

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈyrt̪ːi/
  • tavutus: yrt‧ti

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yrtti yrtit
genetiivi yrtin yrttien
partitiivi yrttiä yrttejä
akkusatiivi yrtti;
yrtin
yrtit
sisäpaikallissijat
inessiivi yrtissä yrteissä
elatiivi yrtistä yrteistä
illatiivi yrttiin yrtteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi yrtillä yrteillä
ablatiivi yrtiltä yrteiltä
allatiivi yrtille yrteille
muut sijamuodot
essiivi yrttinä yrtteinä
translatiivi yrtiksi yrteiksi
abessiivi yrtittä yrteittä
instruktiivi yrtein
komitatiivi yrtteine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

hopeayrtti, kiviyrtti, käärmeenpistonyrtti, lääkeyrtti, mausteyrtti, pietaryrtti, rantayrtti, raunioyrtti, suopayrtti, tesmayrtti, yrttikastike, yrttilikööri, yrttimauste, yrttisampoo, yrttisuola, yrttitarha, yrttitee, yrttiuute

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • yrtti Kielitoimiston sanakirjassa
  • yrtti Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C