zerlegten

Saksa

Verbi

zerlegten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä zerlegen
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä zerlegen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä zerlegen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä zerlegen
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta zerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta zerlegen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta zerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta zerlegen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta zerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta zerlegen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta zerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta zerlegen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta zerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta zerlegen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta zerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta zerlegen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta zerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta zerlegen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta zerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta zerlegen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta zerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta zerlegen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta zerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta zerlegen)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta zerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta zerlegen)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta zerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta zerlegen)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta zerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta zerlegen)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta zerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta zerlegen)