zerstöre

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä zerstören
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä zerstören
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä zerstören
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä zerstören