zuhörtet

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä zuhören (sivulauseessa; päälauseessa hörtet zu)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä zuhören (sivulauseessa; päälauseessa hörtet zu)