äkämä
Suomi muokkaa
_-_(gall),_Elst_(Gld),_the_Netherlands_-_3.jpg)
Substantiivi muokkaa
äkämä (10)
- (kasvitiede) äkämähyönteisten aiheuttama kasvin kasvuhäiriö
- (lääketiede) paise, ajos, furunkkeli
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈækæmæ/
- tavutus: ä‧kä‧mä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | äkämä | äkämät |
| genetiivi | äkämän | äkämien (äkämäin) |
| partitiivi | äkämää | äkämiä |
| akkusatiivi | äkämä; äkämän |
äkämät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | äkämässä | äkämissä |
| elatiivi | äkämästä | äkämistä |
| illatiivi | äkämään | äkämiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | äkämällä | äkämillä |
| ablatiivi | äkämältä | äkämiltä |
| allatiivi | äkämälle | äkämille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | äkämänä | äkäminä |
| translatiivi | äkämäksi | äkämiksi |
| abessiivi | äkämättä | äkämittä |
| instruktiivi | – | äkämin |
| komitatiivi | – | äkämine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | äkämä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- äkämä Kielitoimiston sanakirjassa