äyskärillinen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
äyskärillinen (38) (komparatiivi äyskärillisempi, superlatiivi äyskärillisin) (taivutus [luo])
- sellainen, jossa on äyskäri tai äyskäreitä
- Entisaikaan kaikki veneet olivat äyskärillisiä.
Substantiivi muokkaa
äyskärillinen (38)
- äyskärin täysi
- Matti ammensi äyskärillisen toisensa perään tyrskyn täyttämästä veneestä.
- Viisi kappaa viljaa on joukon äyskärillisiä.
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | äyskärillinen | äyskärilliset |
genetiivi | äyskärillisen | äyskärillisten äyskärillisien |
partitiivi | äyskärillistä | äyskärillisiä |
akkusatiivi | äyskärillinen; äyskärillisen |
äyskärilliset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | äyskärillisessä | äyskärillisissä |
elatiivi | äyskärillisestä | äyskärillisistä |
illatiivi | äyskärilliseen | äyskärillisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | äyskärillisellä | äyskärillisillä |
ablatiivi | äyskärilliseltä | äyskärillisiltä |
allatiivi | äyskärilliselle | äyskärillisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | äyskärillisenä (äyskärillisnä) |
äyskärillisinä |
translatiivi | äyskärilliseksi | äyskärillisiksi |
abessiivi | äyskärillisettä | äyskärillisittä |
instruktiivi | – | äyskärillisin |
komitatiivi | – | äyskärillisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | äyskärillise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
äyskärillis- |