örinä
Katso myös: orina |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈørinæ/
- tavutus: ö‧ri‧nä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | örinä | örinät |
genetiivi | örinän | örinöiden örinöitten (örinäin) |
partitiivi | örinää | örinöitä |
akkusatiivi | örinä; örinän |
örinät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | örinässä | örinöissä |
elatiivi | örinästä | örinöistä |
illatiivi | örinään | örinöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | örinällä | örinöillä |
ablatiivi | örinältä | örinöiltä |
allatiivi | örinälle | örinöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | örinänä | örinöinä |
translatiivi | örinäksi | örinöiksi |
abessiivi | örinättä | örinöittä |
instruktiivi | – | örinöin |
komitatiivi | – | örinöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | örinä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. Matala ääni tai laulu.
|
Aiheesta muualla muokkaa
- örinä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12