öyhöttäminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
öyhöttäminen (38)
- se, että öyhötetään
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈøy̯høt̪ːæminen/
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | öyhöttäminen | öyhöttämiset |
genetiivi | öyhöttämisen | öyhöttämisten öyhöttämisien |
partitiivi | öyhöttämistä | öyhöttämisiä |
akkusatiivi | öyhöttäminen; öyhöttämisen |
öyhöttämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | öyhöttämisessä | öyhöttämisissä |
elatiivi | öyhöttämisestä | öyhöttämisistä |
illatiivi | öyhöttämiseen | öyhöttämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | öyhöttämisellä | öyhöttämisillä |
ablatiivi | öyhöttämiseltä | öyhöttämisiltä |
allatiivi | öyhöttämiselle | öyhöttämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | öyhöttämisenä (öyhöttämisnä) |
öyhöttämisinä |
translatiivi | öyhöttämiseksi | öyhöttämisiksi |
abessiivi | öyhöttämisettä | öyhöttämisittä |
instruktiivi | – | öyhöttämisin |
komitatiivi | – | öyhöttämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | öyhöttämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
öyhöttämis- |