Katso myös: kȫła, kõla, köła

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kola (10)

  1. lumikola: auramainen työkalu lumen luontiin ja työntämiseen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkolɑ/, [ˈkʷo̞lɑ̝]
  • tavutus: ko‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kola kolat
genetiivi kolan kolien
(kolain)
partitiivi kolaa kolia
akkusatiivi kola;
kolan
kolat
sisäpaikallissijat
inessiivi kolassa kolissa
elatiivi kolasta kolista
illatiivi kolaan koliin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolalla kolilla
ablatiivi kolalta kolilta
allatiivi kolalle kolille
muut sijamuodot
essiivi kolana kolina
translatiivi kolaksi koliksi
abessiivi kolatta kolitta
instruktiivi kolin
komitatiivi koline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kola-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kola Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

kola (10)

  1. kolapähkinä elintarvikkeena
  2. kolapähkinällä maustettu virvoitusjuoma, kolajuoma

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kola Kielitoimiston sanakirjassa

Anagrammit muokkaa

lako, loka, olka

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

kola (monikko kolas)

  1. kolapuu, kolapähkinä
  2. (harvinainen, vanhahtava) rinnakkaismuoto sanasta cola

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

kola

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kolo
  2. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta kolo
  3. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta kolo
  4. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta kolo
  5. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta kolo

Puola muokkaa

Substantiivi muokkaa

kola f.

  1. koolapuu (suvun Cola kasvi)
  2. kolajuoma

Substantiivi muokkaa

kola

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kolo (kaikki merkitykset)
  2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta kolo (”kaveri, tyyppi”)
  3. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta kolo (”yliopiston koe”)
  4. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta kolo (”yliopiston koe”)
  5. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta kolo (”yliopiston koe”)

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kola yl. (1) (yks. määr. kolan [luo], mon. epämäär. kolor[luo], mon. määr. kolorna [luo])

  1. kermakaramelli, kinuski
  2. kolajuoma

Verbi muokkaa

kola (1)

  1. hiiltää puuta
  2. (slangia) kuolla, delata

Turkki muokkaa

Substantiivi muokkaa

kola

  1. tärkki
  2. tärkkelys
  3. kolapähkinä
  4. kolajuoma