paise
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
paise (48)
- elimistössä, varsinkin iholla, oleva märkäpesäke, abskessi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpɑi̯seˣ/
- tavutus: pai‧se
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | paise | paiseet |
genetiivi | paiseen | paiseiden paiseitten |
partitiivi | paisetta | paiseita |
akkusatiivi | paise; paiseen |
paiseet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | paiseessa | paiseissa |
elatiivi | paiseesta | paiseista |
illatiivi | paiseeseen | paiseisiin paiseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | paiseella | paiseilla |
ablatiivi | paiseelta | paiseilta |
allatiivi | paiseelle | paiseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | paiseena | paiseina |
translatiivi | paiseeksi | paiseiksi |
abessiivi | paiseetta | paiseitta |
instruktiivi | – | paisein |
komitatiivi | – | paiseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | paisee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
paiset- |
Etymologia muokkaa
- verbistä paisua muodostettu johdos, jolla on vastine lähes kaikissa lähisukukielissä[1]; kirjallinen ensiesiintymä 1544 Mikael Agricolan Rucouskiriassa[2]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Idiomit muokkaa
- ottaa paiseita
- (puhekieltä, leikkimielinen) ottaa paineita
Aiheesta muualla muokkaa
- paise Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti muokkaa
Substantiivi muokkaa
paise
- (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta paisa
Substantiivi muokkaa
paise
- (vanhentunut) rinnakkaismuoto sanasta poise
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
paise (gen paise)
Substantiivi muokkaa
paise (gen paiske)
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 854. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 184. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.