aarnikotka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
aarnikotka (10)
- (mytologia) taruolento, jolla on leijonan ruumis, kotkan pää ja etujalat sekä kohollaan oleva siipi (joskus siivet) ja päässä korvat
- (heraldiikka) edellistä kuvaava heraldinen symboli
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑːrniˌkot̪kɑ/
- tavutus: aar‧ni‧kot‧ka
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aarnikotka | aarnikotkat |
genetiivi | aarnikotkan | aarnikotkien (aarnikotkain) |
partitiivi | aarnikotkaa | aarnikotkia |
akkusatiivi | aarnikotka; aarnikotkan |
aarnikotkat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aarnikotkassa | aarnikotkissa |
elatiivi | aarnikotkasta | aarnikotkista |
illatiivi | aarnikotkaan | aarnikotkiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aarnikotkalla | aarnikotkilla |
ablatiivi | aarnikotkalta | aarnikotkilta |
allatiivi | aarnikotkalle | aarnikotkille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aarnikotkana | aarnikotkina |
translatiivi | aarnikotkaksi | aarnikotkiksi |
abessiivi | aarnikotkatta | aarnikotkitta |
instruktiivi | – | aarnikotkin |
komitatiivi | – | aarnikotkine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | aarnikotka- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. taruolento, jolla on kotkan pää, siivet ja jalat, leijonan takapää
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (taruolento) griippi, vaakalintu
Aiheesta muualla muokkaa
- aarnikotka Kielitoimiston sanakirjassa