aiheellistuminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
aiheellistuminen (38)
- teonnimi verbistä aiheellistua
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aiheellistuminen | aiheellistumiset |
genetiivi | aiheellistumisen | aiheellistumisten aiheellistumisien |
partitiivi | aiheellistumista | aiheellistumisia |
akkusatiivi | aiheellistuminen; aiheellistumisen |
aiheellistumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aiheellistumisessa | aiheellistumisissa |
elatiivi | aiheellistumisesta | aiheellistumisista |
illatiivi | aiheellistumiseen | aiheellistumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aiheellistumisella | aiheellistumisilla |
ablatiivi | aiheellistumiselta | aiheellistumisilta |
allatiivi | aiheellistumiselle | aiheellistumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aiheellistumisena (aiheellistumisna) |
aiheellistumisina |
translatiivi | aiheellistumiseksi | aiheellistumisiksi |
abessiivi | aiheellistumisetta | aiheellistumisitta |
instruktiivi | – | aiheellistumisin |
komitatiivi | – | aiheellistumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | aiheellistumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
aiheellistumis- |