ajokoira
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ajokoira
- metsästykseen käytettävä koira, jolla on hajuaistinsa avulla kyky löytää ja seurata jahdin aikana pakenevaa riistaeläintä
- Ajokoira seuraa heti kannoilla, vihikoira etsii ja seuraa myöhemmin.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑjoˌkoi̯rɑ/
- tavutus: a‧jo‧koi‧ra
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ajokoira | ajokoirat |
| genetiivi | ajokoiran | ajokoirien (ajokoirain) |
| partitiivi | ajokoiraa | ajokoiria |
| akkusatiivi | ajokoira; ajokoiran |
ajokoirat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ajokoirassa | ajokoirissa |
| elatiivi | ajokoirasta | ajokoirista |
| illatiivi | ajokoiraan | ajokoiriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ajokoiralla | ajokoirilla |
| ablatiivi | ajokoiralta | ajokoirilta |
| allatiivi | ajokoiralle | ajokoirille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ajokoirana | ajokoirina |
| translatiivi | ajokoiraksi | ajokoiriksi |
| abessiivi | ajokoiratta | ajokoiritta |
| instruktiivi | – | ajokoirin |
| komitatiivi | – | ajokoirine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ajokoira- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
yhdyssana sanoista ajo ja koira
Käännökset muokkaa
1. metsästykseen käytettävä koira, jolla on hajuaistinsa avulla kyky löytää ja seurata jahdin aikana pakenevaa riistaeläintä
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Yläkäsitteet muokkaa
- koiraeläimet (Canidea)
- kesykoira (Canis familiaris)
Alakäsitteet muokkaa
- beagle, dreeveri, gończy polski, hamiltoninajokoira, italianajokoira, kreikanajokoira, mäyräkoira, serbianajokoira, suomenajokoira, vihikoira
Aiheesta muualla muokkaa
- ajokoira Kielitoimiston sanakirjassa