alibi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
alibi (6)
- todiste tai vahvistus sille, että on ollut muualla rikoksen tapahtuma-aikaan
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑlibi/
- tavutus: a‧li‧bi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alibi | alibit |
| genetiivi | alibin | alibien alibeiden alibeitten |
| partitiivi | alibia | alibeita alibeja |
| akkusatiivi | alibi; alibin |
alibit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alibissa | alibeissa |
| elatiivi | alibista | alibeista |
| illatiivi | alibiin | alibeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alibilla | alibeilla |
| ablatiivi | alibilta | alibeilta |
| allatiivi | alibille | alibeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alibina | alibeina |
| translatiivi | alibiksi | alibeiksi |
| abessiivi | alibitta | alibeitta |
| instruktiivi | – | alibein |
| komitatiivi | – | alibeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | alibi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Latinan adverbista alibi 'olin muualla', todennäköisesti ruotsin kautta.
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- alibi Kielitoimiston sanakirjassa
Latina muokkaa
Adverbi muokkaa
alibī (ei vertailuasteita)
Puola muokkaa
Substantiivi muokkaa
alibi
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
alibi n. (4) (yks. määr. alibit [luo], mon. epämäär. alibin [luo], mon. määr. alibina [luo])
Aiheesta muualla muokkaa
- alibi Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)