ammattitutkinto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- virallisesti määritelty ammattiin valmistava tutkinto, jonka suorittaminen antaa pätevyyden tai valtuuden kohteena olevan ammatin harjoittamiseen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑmːɑt̪ːiˌt̪ut̪kint̪o/
- tavutus: am‧mat‧ti‧tut‧kin‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ammattitutkinto | ammattitutkinnot |
| genetiivi | ammattitutkinnon | ammattitutkintojen |
| partitiivi | ammattitutkintoa | ammattitutkintoja |
| akkusatiivi | ammattitutkinto; ammattitutkinnon |
ammattitutkinnot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ammattitutkinnossa | ammattitutkinnoissa |
| elatiivi | ammattitutkinnosta | ammattitutkinnoista |
| illatiivi | ammattitutkintoon | ammattitutkintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ammattitutkinnolla | ammattitutkinnoilla |
| ablatiivi | ammattitutkinnolta | ammattitutkinnoilta |
| allatiivi | ammattitutkinnolle | ammattitutkinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ammattitutkintona | ammattitutkintoina |
| translatiivi | ammattitutkinnoksi | ammattitutkinnoiksi |
| abessiivi | ammattitutkinnotta | ammattitutkinnoitta |
| instruktiivi | – | ammattitutkinnoin |
| komitatiivi | – | ammattitutkintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ammattitutkinno- | |
| vahva vartalo | ammattitutkinto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- ammattitutkinto Kielitoimiston sanakirjassa