Katso myös: Amme

Suomi muokkaa

 
Amme

Substantiivi muokkaa

amme (48)

  1. kylpemiseen (tavallisesti kylpyhuoneessa) käytettävä pienehkö vesiallas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑmːeˣ/
  • tavutus: am‧me

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi amme ammeet
genetiivi ammeen ammeiden
ammeitten
partitiivi ammetta ammeita
akkusatiivi amme;
ammeen
ammeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ammeessa ammeissa
elatiivi ammeesta ammeista
illatiivi ammeeseen ammeisiin
ammeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ammeella ammeilla
ablatiivi ammeelta ammeilta
allatiivi ammeelle ammeille
muut sijamuodot
essiivi ammeena ammeina
translatiivi ammeeksi ammeiksi
abessiivi ammeetta ammeitta
instruktiivi ammein
komitatiivi ammeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ammee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ammet-

Etymologia muokkaa

Sanan alkuperä on epäselvä, mutta todennäköisesti se on johdettu samasta vartalosta kuin sana ammentaa. Vastineita lähisukukielissä inkeroisen ammi ja karjalan ammeh, sekä ehkä myös viron anum.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ammekylpy, ammematto, istuma-amme, kylpyamme, poreamme

Aiheesta muualla muokkaa

  • amme Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.