Katso myös: Ammonium

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ammonium (5)

  1. (kemia) ammoniumioni, ammoniakin kationi NH4+
  2. (kemia) sen yhdiste
    Ammoniumsuolojen myrkyllisyys on erittäin vähäistä, mutta suurina pitoisuuksina se voi aiheuttaa veteen pistävää hajua tai makua. Ammoniumin esiintyminen vedessä viittaa tavallisesti eläinperäiseen tai likavesistä johtuvaan saastumiseen tai pohjaveden hapettomuuteen.[1]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ammonium- ammoniumit
genetiivi ammoniumin ammoniumien
(ammoniumein)
partitiivi ammoniumia ammoniumeja
akkusatiivi ammonium-;
ammoniumin
ammoniumit
sisäpaikallissijat
inessiivi ammoniumissa ammoniumeissa
elatiivi ammoniumista ammoniumeista
illatiivi ammoniumiin ammoniumeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ammoniumilla ammoniumeilla
ablatiivi ammoniumilta ammoniumeilta
allatiivi ammoniumille ammoniumeille
muut sijamuodot
essiivi ammoniumina ammoniumeina
translatiivi ammoniumiksi ammoniumeiksi
abessiivi ammoniumitta ammoniumeitta
instruktiivi ammoniumein
komitatiivi ammoniumeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ammoniumi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ammoniakki + -onium

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ammoniumkloridi

Aiheesta muualla muokkaa