anioni
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
anioni (5) [a·ni·o·ni]
- (kemia) negatiivisesti varautunut ioni, jollainen muodostuu kun on vastaanotettu elektroneja
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑniˌoni/
- tavutus: a‧ni‧o‧ni
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | anioni | anionit |
| genetiivi | anionin | anionien (anionein) |
| partitiivi | anionia | anioneja |
| akkusatiivi | anioni; anionin |
anionit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | anionissa | anioneissa |
| elatiivi | anionista | anioneista |
| illatiivi | anioniin | anioneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | anionilla | anioneilla |
| ablatiivi | anionilta | anioneilta |
| allatiivi | anionille | anioneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | anionina | anioneina |
| translatiivi | anioniksi | anioneiksi |
| abessiivi | anionitta | anioneitta |
| instruktiivi | – | anionein |
| komitatiivi | – | anioneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | anioni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |