ankerias
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ankerias (41)
- erityisesti laji (Anguilla anguilla), jolla on pyöreä pitkulainen takaosasta litteä ruumis. Ankeriaan kehitysvaiheita ovat muna, toukka, lasiankerias ja aikuinen yksilö. Naaraat nousevat jokia pitkin makeaan veteen, josta lähtevät sukukypsinä vaellukselle mereen kohti lisääntymisalueita.
- yleisesti jokin ankeriaiden (Anguilidae) heimoon kuuluva kalalaji, jotka ovat luukaloihin kuuluvia vaelluskaloja
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑŋkeriɑs/
- tavutus: an‧ke‧ri‧as
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ankerias | ankeriaat |
genetiivi | ankeriaan | ankeriaiden ankeriaitten |
partitiivi | ankeriasta | ankeriaita |
akkusatiivi | ankerias; ankeriaan |
ankeriaat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ankeriaassa | ankeriaissa |
elatiivi | ankeriaasta | ankeriaista |
illatiivi | ankeriaaseen | ankeriaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ankeriaalla | ankeriailla |
ablatiivi | ankeriaalta | ankeriailta |
allatiivi | ankeriaalle | ankeriaille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ankeriaana | ankeriaina |
translatiivi | ankeriaaksi | ankeriaiksi |
abessiivi | ankeriaatta | ankeriaitta |
instruktiivi | – | ankeriain |
komitatiivi | – | ankeriaine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ankeriaa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ankerias- |
Etymologia muokkaa
balttilainen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. Anguilla anguilla
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.