arveluttava
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
arveluttava (10)
- sellainen, joka arveluttaa; epäilystä herättävä, kyseenalainen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑrʋeˌlut̪ːɑʋɑ/
- tavutus: ar‧ve‧lut‧ta‧va
Käännökset muokkaa
1. joka arveluttaa
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adverbit: arveluttavasti
- substantiivit: arveluttavuus
Aiheesta muualla muokkaa
- arveluttava Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
arveluttava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä arveluttaa
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | arveluttava | arveluttavat |
genetiivi | arveluttavan | arveluttavien (arveluttavain) |
partitiivi | arveluttavaa | arveluttavia |
akkusatiivi | arveluttava; arveluttavan | arveluttavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | arveluttavassa | arveluttavissa |
elatiivi | arveluttavasta | arveluttavista |
illatiivi | arveluttavaan | arveluttaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | arveluttavalla | arveluttavilla |
ablatiivi | arveluttavalta | arveluttavilta |
allatiivi | arveluttavalle | arveluttaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | arveluttavana | arveluttavina |
translatiivi | arveluttavaksi | arveluttaviksi |
abessiivi | arveluttavatta | arveluttavitta |
instruktiivi | – | arveluttavin |
komitatiivi | – | arveluttavine |