Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

astaatti (5-C)[1]

  1. (vanhahtava) astatiini

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑst̪ɑːt̪ːi/
  • tavutus: as‧taat‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi astaatti astaatit
genetiivi astaatin astaattien
(astaattein)
partitiivi astaattia astaatteja
akkusatiivi astaatti;
astaatin
astaatit
sisäpaikallissijat
inessiivi astaatissa astaateissa
elatiivi astaatista astaateista
illatiivi astaattiin astaatteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi astaatilla astaateilla
ablatiivi astaatilta astaateilta
allatiivi astaatille astaateille
muut sijamuodot
essiivi astaattina astaatteina
translatiivi astaatiksi astaateiksi
abessiivi astaatitta astaateitta
instruktiivi astaatein
komitatiivi astaatteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo astaati-
vahva vartalo astaatti-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C