Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

asuja (10)

  1. asukas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑsujɑ/
  • tavutus: a‧su‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asuja asujat
genetiivi asujan asujien
(asujain)
partitiivi asujaa asujia
akkusatiivi asuja;
asujan
asujat
sisäpaikallissijat
inessiivi asujassa asujissa
elatiivi asujasta asujista
illatiivi asujaan asujiin
ulkopaikallissijat
adessiivi asujalla asujilla
ablatiivi asujalta asujilta
allatiivi asujalle asujille
muut sijamuodot
essiivi asujana asujina
translatiivi asujaksi asujiksi
abessiivi asujatta asujitta
instruktiivi asujin
komitatiivi asujine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo asuja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

asua + -ja

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

omakotiasuja

Aiheesta muualla muokkaa

  • asuja Kielitoimiston sanakirjassa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

asuja

  1. (tekijännimi) Kantaverbi asuma; yhdyssanoissa ja -ilmauksissa muuttaja
    tööle asuja - työhön johonkin muuttava; "työsiirtolainen
  2. siirtolainen; uudisasukas
    Synonyymi ümberasuja, (vanh.) asunik
  3. asukas
    Synonyymi elanik, asukas

Taivutus muokkaa