Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

aulius (40)[1]

  1. se, että on aulis

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑu̯lius/ tai /ˈɑu̯liu̯s/
  • tavutus: au‧li‧us / au‧lius

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aulius auliudet
genetiivi auliuden auliuksien
partitiivi auliutta auliuksia
akkusatiivi aulius;
auliuden
auliudet
sisäpaikallissijat
inessiivi auliudessa auliuksissa
elatiivi auliudesta auliuksista
illatiivi auliuteen auliuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi auliudella auliuksilla
ablatiivi auliudelta auliuksilta
allatiivi auliudelle auliuksille
muut sijamuodot
essiivi auliutena auliuksina
translatiivi auliudeksi auliuksiksi
abessiivi auliudetta auliuksitta
instruktiivi auliuksin
komitatiivi auliuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo auliude-
vahva vartalo auliute-
konsonantti-
vartalo
auliut-

Etymologia muokkaa

sanan aulis vartalosta auli- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • aulius Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40