Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

avanne (48-J)

  1. spontaanisti muodostunut tai leikkauksella tehty epänormaali tiehyt

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑʋɑnːeˣ/
  • tavutus: a‧van‧ne

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi avanne avanteet
genetiivi avanteen avanteiden
avanteitten
partitiivi avannetta avanteita
akkusatiivi avanne;
avanteen
avanteet
sisäpaikallissijat
inessiivi avanteessa avanteissa
elatiivi avanteesta avanteista
illatiivi avanteeseen avanteisiin
avanteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi avanteella avanteilla
ablatiivi avanteelta avanteilta
allatiivi avanteelle avanteille
muut sijamuodot
essiivi avanteena avanteina
translatiivi avanteeksi avanteiksi
abessiivi avanteetta avanteitta
instruktiivi avantein
komitatiivi avanteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo avantee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
avannet-

Etymologia muokkaa

  • Professori Lauri Hakulisen 1920-luvulla kehittämä sana

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

avannehoitaja, avanneleikkaus, avannepotilas, avannepussi, avannetiehyt, avannevyö, suoliavanne, virtsa-avanne

Aiheesta muualla muokkaa

  • avanne Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

avanne

  1. (taivutusmuoto) aktiivin potentiaalin preesensin konnegaatiomuoto verbistä avata