Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

bandiitti (5-C)[1]

  1. maantierosvo, lainsuojaton

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈbɑndiːt̪ːi/
  • tavutus: ban‧diit‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi bandiitti bandiitit
genetiivi bandiitin bandiittien
(bandiittein)
partitiivi bandiittia bandiitteja
akkusatiivi bandiitti;
bandiitin
bandiitit
sisäpaikallissijat
inessiivi bandiitissa bandiiteissa
elatiivi bandiitista bandiiteista
illatiivi bandiittiin bandiitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi bandiitilla bandiiteilla
ablatiivi bandiitilta bandiiteilta
allatiivi bandiitille bandiiteille
muut sijamuodot
essiivi bandiittina bandiitteina
translatiivi bandiitiksi bandiiteiksi
abessiivi bandiititta bandiiteitta
instruktiivi bandiitein
komitatiivi bandiitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo bandiiti-
vahva vartalo bandiitti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C