Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

botaniikka (9-A)[1]

  1. (biologia) kasvitiede

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈbot̪ɑˌniːkːɑ/
  • tavutus: bo‧ta‧niik‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi botaniikka botaniikat
genetiivi botaniikan botaniikkojen
(botaniikkain)
partitiivi botaniikkaa botaniikkoja
akkusatiivi botaniikka;
botaniikan
botaniikat
sisäpaikallissijat
inessiivi botaniikassa botaniikoissa
elatiivi botaniikasta botaniikoista
illatiivi botaniikkaan botaniikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi botaniikalla botaniikoilla
ablatiivi botaniikalta botaniikoilta
allatiivi botaniikalle botaniikoille
muut sijamuodot
essiivi botaniikkana botaniikkoina
translatiivi botaniikaksi botaniikoiksi
abessiivi botaniikatta botaniikoitta
instruktiivi botaniikoin
komitatiivi botaniikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo botaniika-
vahva vartalo botaniikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A