Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

breikki (5-A)[1]

  1. (puhekieltä) tauko
  2. (snooker) yhden lyöntivuoron aikana saatu pistemäärä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈbrei̯kːi/
  • tavutus: breik‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi breikki breikit
genetiivi breikin breikkien
(breikkein)
partitiivi breikkiä breikkejä
akkusatiivi breikki;
breikin
breikit
sisäpaikallissijat
inessiivi breikissä breikeissä
elatiivi breikistä breikeistä
illatiivi breikkiin breikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi breikillä breikeillä
ablatiivi breikiltä breikeiltä
allatiivi breikille breikeille
muut sijamuodot
essiivi breikkinä breikkeinä
translatiivi breikiksi breikeiksi
abessiivi breikittä breikeittä
instruktiivi breikein
komitatiivi breikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo breiki-
vahva vartalo breikki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

englannin kielen substantiivista break

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

breikkitanssi

Aiheesta muualla muokkaa

  • breikki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A