dervissi
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
dervissi (5)
- suufilaisuuden tariqah-opin seuraaja, islamilainen kerjäläismunkki
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dervissi | dervissit |
| genetiivi | dervissin | dervissien (dervissein) |
| partitiivi | dervissiä | dervissejä |
| akkusatiivi | dervissi; dervissin |
dervissit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dervississä | dervisseissä |
| elatiivi | dervissistä | dervisseistä |
| illatiivi | dervissiin | dervisseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dervissillä | dervisseillä |
| ablatiivi | dervissiltä | dervisseiltä |
| allatiivi | dervissille | dervisseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dervissinä | dervisseinä |
| translatiivi | dervissiksi | dervisseiksi |
| abessiivi | dervissittä | dervisseittä |
| instruktiivi | – | dervissein |
| komitatiivi | – | dervisseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | dervissi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Turkin (derviş) tai arabian välityksellä persiasta. Alun perin merkitsi ’köyhää, kerjäläistä’.[1]
Käännökset muokkaa
1. suufilaisuuden tariqah-opin seuraaja, islamilainen kerjäläismunkki
Liittyvät sanat muokkaa
Rinnakkaiset kirjoitusasut muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- dervissi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1. Hakusana dervišši.