dissonanssi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (musiikki) riitasointinen intervalli tai sointu, riitasointuisuus
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈdisːoˌnɑnsːi/
- tavutus: dis‧so‧nans‧si
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | dissonanssi | dissonanssit |
genetiivi | dissonanssin | dissonanssien (dissonanssein) |
partitiivi | dissonanssia | dissonansseja |
akkusatiivi | dissonanssi; dissonanssin |
dissonanssit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | dissonanssissa | dissonansseissa |
elatiivi | dissonanssista | dissonansseista |
illatiivi | dissonanssiin | dissonansseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | dissonanssilla | dissonansseilla |
ablatiivi | dissonanssilta | dissonansseilta |
allatiivi | dissonanssille | dissonansseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | dissonanssina | dissonansseina |
translatiivi | dissonanssiksi | dissonansseiksi |
abessiivi | dissonanssitta | dissonansseitta |
instruktiivi | – | dissonanssein |
komitatiivi | – | dissonansseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | dissonanssi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. riitasointinen intervalli tai sointu, riitasointuisuus
|
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Yläkäsitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- dissonanssi Kielitoimiston sanakirjassa
- dissonanssi Tieteen termipankissa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5