domino
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
domino (2)
- eräs peli, jota pelataan laittamalla peräkkäin numeroituja nappuloita
- dominopelin nappula, dominopalikka
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈdomino/
- tavutus: do‧mi‧no
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | domino | dominot |
| genetiivi | dominon | dominojen dominoiden dominoitten |
| partitiivi | dominoa | dominoita dominoja |
| akkusatiivi | domino; dominon |
dominot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dominossa | dominoissa |
| elatiivi | dominosta | dominoista |
| illatiivi | dominoon | dominoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dominolla | dominoilla |
| ablatiivi | dominolta | dominoilta |
| allatiivi | dominolle | dominoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dominona | dominoina |
| translatiivi | dominoksi | dominoiksi |
| abessiivi | dominotta | dominoitta |
| instruktiivi | – | dominoin |
| komitatiivi | – | dominoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | domino- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- domino Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti muokkaa
Substantiivi muokkaa
Espanja muokkaa
Verbi muokkaa
domino
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dominar
Ido muokkaa
Substantiivi muokkaa
domino (yksikön akkusatiivi dominon; monikko domini, monikon akkusatiivi dominin)
Italia muokkaa
Verbi muokkaa
domino
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dominare
Latina muokkaa
Substantiivi muokkaa
dominō
Portugali muokkaa
Verbi muokkaa
domino
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dominar