ego
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ego (1)
- (psykologia) yksi persoonallisuuden osa psykoanalyysin persoonallisuusnäkemyksessä: minä
- (arkikieltä) käsitys itsestä, minuuskuva
- AP:lla vaikuttaisi olevan ylipaisunut ego ja ylemmyysfantasioita, jotka hänen pieni päänsä on kehittänyt kompensoidakseen huonoa itsetuntoa. (nettikeskustelua)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈego/
- tavutus: e‧go
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ego | egot |
| genetiivi | egon | egojen |
| partitiivi | egoa | egoja |
| akkusatiivi | ego; egon |
egot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | egossa | egoissa |
| elatiivi | egosta | egoista |
| illatiivi | egoon | egoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | egolla | egoilla |
| ablatiivi | egolta | egoilta |
| allatiivi | egolle | egoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | egona | egoina |
| translatiivi | egoksi | egoiksi |
| abessiivi | egotta | egoitta |
| instruktiivi | – | egoin |
| komitatiivi | – | egoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ego- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- ego Kielitoimiston sanakirjassa
Ido muokkaa
Substantiivi muokkaa
ego (yksikön akkusatiivi egon; monikko egi, monikon akkusatiivi egin)
Latina muokkaa
Pronomini muokkaa
| Taivutus | |
|---|---|
| nominatiivi | ego |
| akkusatiivi | mē |
| genetiivi | meī |
| datiivi | mihi |
| ablatiivi | mē |
ego
- (persoonapronomini) minä
Liittyvät sanat muokkaa
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ego n. (yks. määr. egot [luo], ei monikkoa)