Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ehoste (48)[1]

  1. meikki
  2. aine joka ehostaa, suojaa ja korjaa pintoja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈehost̪eˣ/
  • tavutus: e‧hos‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ehoste ehosteet
genetiivi ehosteen ehosteiden
ehosteitten
partitiivi ehostetta ehosteita
akkusatiivi ehoste;
ehosteen
ehosteet
sisäpaikallissijat
inessiivi ehosteessa ehosteissa
elatiivi ehosteesta ehosteista
illatiivi ehosteeseen ehosteisiin
ehosteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ehosteella ehosteilla
ablatiivi ehosteelta ehosteilta
allatiivi ehosteelle ehosteille
muut sijamuodot
essiivi ehosteena ehosteina
translatiivi ehosteeksi ehosteiksi
abessiivi ehosteetta ehosteitta
instruktiivi ehostein
komitatiivi ehosteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ehostee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ehostet-

Aiheesta muualla muokkaa

  • ehoste Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48