emi
Katso myös: EMI |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
emi (5)
- (kasvitiede) kasvin naaraspuolinen lisääntymiselin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈemi/
- tavutus: e‧mi
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | emi | emit |
genetiivi | emin | emien (emein) |
partitiivi | emiä | emejä |
akkusatiivi | emi; emin |
emit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | emissä | emeissä |
elatiivi | emistä | emeistä |
illatiivi | emiin | emeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | emillä | emeillä |
ablatiivi | emiltä | emeiltä |
allatiivi | emille | emeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eminä | emeinä |
translatiivi | emiksi | emeiksi |
abessiivi | emittä | emeittä |
instruktiivi | – | emein |
komitatiivi | – | emeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | emi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: emiö
Yhdyssanat muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Latina muokkaa
Verbi muokkaa
emi
- (taivutusmuoto) passiivin preesensin infinitiivi verbistä emō
Verbi muokkaa
ēmī
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä emō