Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

epätasapaino (1)

  1. se, että ei ole tasapainossa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈepæˌt̪ɑsɑˌpɑi̯no/
  • tavutus: e‧pä‧ta‧sa‧pai‧no

Etymologia muokkaa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi epätasapaino epätasapainot
genetiivi epätasapainon epätasapainojen
partitiivi epätasapainoa epätasapainoja
akkusatiivi epätasapaino;
epätasapainon
epätasapainot
sisäpaikallissijat
inessiivi epätasapainossa epätasapainoissa
elatiivi epätasapainosta epätasapainoista
illatiivi epätasapainoon epätasapainoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi epätasapainolla epätasapainoilla
ablatiivi epätasapainolta epätasapainoilta
allatiivi epätasapainolle epätasapainoille
muut sijamuodot
essiivi epätasapainona epätasapainoina
translatiivi epätasapainoksi epätasapainoiksi
abessiivi epätasapainotta epätasapainoitta
instruktiivi epätasapainoin
komitatiivi epätasapainoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo epätasapaino-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa