epiikka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (kirjallisuustiede) kertomakirjallisuus
- Epiikka voi olla runomuotoista tai suorasanaista.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈepiːkːɑ/
- tavutus: e‧piik‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | epiikka | epiikat |
| genetiivi | epiikan | epiikoiden epiikoitten epiikkojen (epiikkain) |
| partitiivi | epiikkaa | epiikoita epiikkoja |
| akkusatiivi | epiikka; epiikan |
epiikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | epiikassa | epiikoissa |
| elatiivi | epiikasta | epiikoista |
| illatiivi | epiikkaan | epiikkoihin epiikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | epiikalla | epiikoilla |
| ablatiivi | epiikalta | epiikoilta |
| allatiivi | epiikalle | epiikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | epiikkana | epiikkoina epiikoina |
| translatiivi | epiikaksi | epiikoiksi |
| abessiivi | epiikatta | epiikoitta |
| instruktiivi | – | epiikoin |
| komitatiivi | – | epiikoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | epiika- | |
| vahva vartalo | epiikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. kertomakirjallisuus
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A