epilogi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (kirjallisuustiede) tavallisesti kirjallisen teoksen jälkinäytös, loppupuhe, loppusanat
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈepiˌlogi/
- tavutus: e‧pi‧lo‧gi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | epilogi | epilogit |
| genetiivi | epilogin | epilogien (epilogein) |
| partitiivi | epilogia | epilogeja |
| akkusatiivi | epilogi; epilogin |
epilogit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | epilogissa | epilogeissa |
| elatiivi | epilogista | epilogeista |
| illatiivi | epilogiin | epilogeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | epilogilla | epilogeilla |
| ablatiivi | epilogilta | epilogeilta |
| allatiivi | epilogille | epilogeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | epilogina | epilogeina |
| translatiivi | epilogiksi | epilogeiksi |
| abessiivi | epilogitta | epilogeitta |
| instruktiivi | – | epilogein |
| komitatiivi | – | epilogeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | epilogi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5