etuosa
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
etuosa (10)
- jonkin konkreettisen sisä- tai ulkopuolelta tarkasteltavissa olevan edessä, usein etisimpänä, oleva taho tai puoli, jota usein voidaan tarkastella myös ylä- tai alapuolelta
- Linja-auton etuosa on täynnä, mutta takaosassa on vielä istumapaikkoja.
- Auton etuosa painui reilusti sisäänpäin.
- Pihamme etuosaa on käytetty hautausmaana.
- (oikeustiede) ennen vuotta 1930 solmittuja avioliittoja koskeva käsite, joka tarkoitti lesken oikeutta ottaa irtainta tavaraa jakamattomasta pesästä puolison kuoleman jälkeen (Wikipedia)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈet̪uˌosɑ/
- tavutus: e‧tu‧o‧sa
Etymologia muokkaa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | etuosa | etuosat |
| genetiivi | etuosan | etuosien (etuosain) |
| partitiivi | etuosaa | etuosia |
| akkusatiivi | etuosa; etuosan |
etuosat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | etuosassa | etuosissa |
| elatiivi | etuosasta | etuosista |
| illatiivi | etuosaan | etuosiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | etuosalla | etuosilla |
| ablatiivi | etuosalta | etuosilta |
| allatiivi | etuosalle | etuosille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | etuosana | etuosina |
| translatiivi | etuosaksi | etuosiksi |
| abessiivi | etuosatta | etuositta |
| instruktiivi | – | etuosin |
| komitatiivi | – | etuosine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | etuosa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. edessä oleva osa
|
2. lesken oikeus ottaa irtainta tavaraa jakamattomasta pesästä puolison kuoleman jälkeen
|
Liittyvät sanat muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- etuosa Kielitoimiston sanakirjassa