Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

förskotti (5-C)[1]

  1. (arkikieltä) ennakko(maksu); etenkin palkkaennakko

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈførskot̪ːi/
  • tavutus: förs‧kot‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi förskotti förskotit
genetiivi förskotin förskottien
(förskottein)
partitiivi förskottia förskotteja
akkusatiivi förskotti;
förskotin
förskotit
sisäpaikallissijat
inessiivi förskotissa förskoteissa
elatiivi förskotista förskoteista
illatiivi förskottiin förskotteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi förskotilla förskoteilla
ablatiivi förskotilta förskoteilta
allatiivi förskotille förskoteille
muut sijamuodot
essiivi förskottina förskotteina
translatiivi förskotiksi förskoteiksi
abessiivi förskotitta förskoteitta
instruktiivi förskotein
komitatiivi förskotteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo förskoti-
vahva vartalo förskotti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C