filologi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
filologi (5)
- (kielitiede) kielitieteen tutkija, jonka tutkimuket kohdentuvat modernien tekstien lisäksi vanhoihin kirjoituksiin
- Tutkimuksissa paneudutaan kielen ja sen rakenteiden ohella myös sanaston kulttuuriyhteyksiin.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈfiloˌlogi/
- tavutus: fi‧lo‧lo‧gi
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | filologi | filologit |
genetiivi | filologin | filologien (filologein) |
partitiivi | filologia | filologeja |
akkusatiivi | filologi; filologin |
filologit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | filologissa | filologeissa |
elatiivi | filologista | filologeista |
illatiivi | filologiin | filologeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | filologilla | filologeilla |
ablatiivi | filologilta | filologeilta |
allatiivi | filologille | filologeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | filologina | filologeina |
translatiivi | filologiksi | filologeiksi |
abessiivi | filologitta | filologeitta |
instruktiivi | – | filologein |
komitatiivi | – | filologeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | filologi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. Kielitieteen tutkija, jonka tutkimuket kodentuvat modernien tekstien lisäksi vanhoihin kirjoituksiin.
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- filologi Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
filologi yl. (yks. määr. filologin [luo], ei monikkoa)
- (kielitiede) filologia
Aiheesta muualla muokkaa
- filologi Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)